KAM-juridiikkaryhmän julkilausuma 28.4.2022
Suomessa valmistellaan tekijänoikeuslain uudistamista EU:n ns. DSM-direktiivin pohjalta. Direktiivin yhtenä tavoitteena on edistää kulttuuriperinnön saatavuutta digitaalisesti. Arkistojen, museoiden ja kirjastojen toimintaa sekä ihmisten perusoikeuksien toteutumista digitaalisessa ympäristössä turvataan direktiivissä ilman, että tekijänoikeusrajoituksilla on merkittävää vaikutusta tekijöiden oikeuksiin.
Tällä hetkellä tekijänoikeudet estävät kirjastoja, arkistoja ja museoita julkaisemasta suurta osaa niiden kokoelmista ihmisten saataville. Direktiivi pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman ja parantaa merkittävästi mahdollisuuksia julkaista kulttuuriperintöaineistoja verkossa. Se tukee ihmisten perusoikeuksia ja pääsyä kulttuuriperintöaineistoihin. Direktiivin perusteella teoksia, jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa jakelussa voitaisiin julkaista tekijänoikeuksien estämättä. Tällaisia teoksia ovat esimerkiksi arkistoissa olevat yksityishenkilöiden valokuvat ja kirjeenvaihto, mukaan lukien rintamakirjeet. Direktiivi mahdollistaa myös sen, että kulttuuriperintöorganisaatiot voisivat julkaista aineistoa, joka ei ole enää kaupallisesti saatavilla ja joka siten on ihmisten tavoittamattomissa. Esimerkiksi elokuvat, joita ei enää levitetä, voisi saattaa arkiston kätköistä katsottaviksi.
Vesitetty lakiesitys
Direktiivin tavoitteet eivät kuitenkaan tekijänoikeuslain uudistusta koskevassa opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla valmistellussa lakiesityksessä toteudu, koska siinä kavennetaan merkittävästi direktiivin takaamaa kulttuuriperintöorganisaatioiden oikeutta julkaista aineistojaan. Teoksia, jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa jakelussa voitaisiin lakiesityksen mukaan julkaista vasta viiden vuoden kuluttua siitä, kun teos on sisällytetty laitoksen kokoelmaan. Luovutettava aineisto on kuitenkin jo luovutushetkellään useimmiten vuosikymmeniä vanhaa, joten sen avaamisen lykkäämiselle entisestään vielä viidellä vuodella ei ole olemassa perusteita. Tämän vuoksi rajoitusaika tuleekin kokoelmiin sisällyttämisen sijasta laskea teoksen valmistumishetkestä.
Kuolemaan sidottu määräaika
Jos teoksesta on olemassa vain yksi teoskappale, se voitaisiin lakiesityksen mukaan julkaista vasta tekijän kuoleman jälkeen. Esitetty säädös on direktiivin vastainen, sillä jäsenvaltioiden säätämissä määräajoissa ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen ja kohtuullista. Esimerkiksi amatöörien piirustuksia ei voitaisi julkaista ennen kuin piirustuksen tekijä on kuollut. Lisäksi yksityishenkilöiden luovuttamien aineistojen osalta on usein hankalaa tai jopa mahdotonta tietää, onko ne luonut henkilö kuollut vai elossa. Jos määräaika on sidottu tekijän kuolemaan, se pakottaisi monissa tapauksissa rajoittamaan aineistojen saatavuutta tarpeettoman pitkään. Tämän vuoksi myös ainoisiin teoskappaleisiin tulisi soveltaa yleistä viiden vuoden määräaikaa.
Lakiesitys käytännössä rajoittaisi merkittävästi kulttuuriperintöorganisaatioiden lakisääteisten tehtävien, kuten kulttuuriperinnön avaamisen toteuttamisen nykyajan digitaalisessa Suomessa. Lisäksi esitys rajoittaisi kulttuuriperintöorganisaatioiden sivistystyötä, sillä esimerkiksi koululaisille ja opiskelijoille tarjottavan materiaalin määrä jäisi merkittävästi pienemmäksi, kuin mitä se direktiivin mukaan voisi olla.
Suomalaisen lain tulisi tukea kulttuuriperinnön saatavuutta
Lainsäädännön arviointineuvosto kritisoi lakiesitystä erityisesti siitä, ettei siinä ole riittävästi arvioitu esityksen vaikutuksia eri kohderyhmille. Yksi merkittävä arvioinnissa laiminlyöty kohderyhmä ovat kulttuuriperintöorganisaatiot eli museot, arkistot ja kirjastot.
Kulttuuriperintöorganisaatiot katsovat, että direktiivin edellyttämän uuden kulttuuriperinnön jakamista koskevan oikeuden tulee koskea sekä kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia, että sellaisia teoksia, jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa jakelussa viiden vuoden kuluttua teoksen valmistumisesta. Tämä muotoilu vastaa DSM-direktiivin kansalliselle lainsäädännölle asettamia vaatimuksia ja mahdollistaa kulttuuriperintöorganisaatioiden toiminnan kehittämisen tulevaisuudessa direktiivin tarkoittamalla tavalla, mitä nykyinen lakiesitys merkittävästi haittaa.
Kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteinen KAM-juridiikkaryhmä seuraa kulttuuriperintösektoriin liittyvää lainsäädännön kehitystä ja koordinoi tarvittaessa sektorin kannanottoja. Ryhmän työhön osallistuu kaikki keskeiset suomalaiset kulttuuriperintöorganisaatiot- ja järjestöt, eli Arkistoyhdistys, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Kansallisarkisto, Kansallisgalleria, Kansalliskirjasto, Museovirasto, Suomen kirjastoseura, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Suomen museoliitto, Suomen tieteellinen kirjastoseura, Svenska litteratursällskapet i Finland, Yksityiset keskusarkistot, Yleisradio ja Ålands landskapsarkiv.